Ystävyydelle
Vuoden jokaisena päivänä on ystävänpäivä, sillä ystäviä tarvitaan vuoden jokaisena päivänä. Minä miellän enemmän tämän ”virallisen” ystävänpäivänkin ystäville, en niinkään rakastaville, mikä taitaa ola sen alkuperäinen tarkoitus tuolla Amerikan maassa.
Olen miettinyt omia ystävyyssuhteita viime viikkoina tai oikeastaan viime kesästä asti. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista ystävää; osa on jäänyt pysyvästi elämääni ja osa on ollut vain ohikulkumatkalla. Osa on tuottanut pettymyksen; jollekin ystävyys tuntuu olevan sitä, että saa toisesta kaiken irti antamatta mitään itsestään ja muistoksi jäävät vain ilkeät puheet. Silloin on tullut mieleen, että haluaa asua metsän keskellä, erakkona kaikesta, niin pääsisi helpommalla. Onneksi todelliset ystävät ovat vetäneet oikeasta narusta ja asioiden puhuminen läpi, välillä moneenkin kertaan, auttaa taas jaksamaan kulkua eteenpäin. Sillä sitähän ystävyys on, toisen kannattelemista huonoina hetkinä, kuuntelelemista, myötätuntoa, aitoa läsnäoloa juuri siinä hetkessä, missä apua tarvitaan. Ystävyys on myös naurua, ilonpitoa, yhdessä tekemistä. Ystäviä on monenlaisia, ei kaikkien kanssa tarvitse samoja asioita tehdä, samoista asioista puhua. Riittää kun ollaan samalla aaltopituudella.
Muuton myötä livekohtaamiset ystävien kanssa jäivät somen armoille. Välillä olen tuntenut olevani yksin, vaikka minulla on osa lapsista täällä ja muru vieressä. Kaikkea ei voi korvata netin tai puhelimen välityksellä. Silloin jää kokematta se aito halaus, jota olisi juuri silloin niin kipeästi tarvinnut. Silloin jää se spontaani naurunräkätys vähän ontuvaksi, kun ei ole sitä ystävää siinä vierellä jakamassa juuri sitä hetkeä. Kyyneleetkin ovat suolaisepia ja katkerampia, kun niitä yksin tihrustaa.
Miten toivoinkaan, että löytäisin täältä edes yhden ystävän, joka olisi kuin minä. Harrastaisi samoja asioita, olisi kokenut elämässään myös niitä huonoja hetkiä, niin ymmärtäisi mitä elämä on. Ja ihme tapahtui, ystävä löytyi ihan läheltä, miten onnekas olenkaan!
Läksin koulun penkille reilu kuukausi sitten ja sieltäkin olen saanut uusia ystäviä. Peli ei ole menetetty, vielä ”vanhanakin” voi saada ystäviä. Toisten kanssa sen tajuaa heti, naps, tuossa se on, ystävyys saa alkunsa, toisten kanssa menee vähän pitempään.
Olen saanut ystäviä myös ihan tuntemattomista, Kirstinkammarin facebook-sivujen kautta. Välillä ystävyyteen ei tarvita ensiksi sitä livekohtaamista vaan synkkaa ihan muutenkin. Se on varmaan teletapiaa, joka kiitää halki avaruuden. Ja yksi vanhimmista ystävyyssuhteista on alkanut aikoinaan kirjeenvaihdon kautta, pelittää yhä, vaikka tuolloin olimme pikkuisen yli kymmenvuotiaita.
Olen siis onnekas, minulla on ystäviä. Olette usein mielessäni, vaikka en sitä aina sanoiksi tai teoiksi asti pukisikaan. Kiitos, että olette <3
Rakkaudella, Kirsti
Kiitos rakas ystävä, että olet <3
<3
Kiitos itsellesi että olet olemassa <3 kaikkien kanssa ei nimenomaan koe sitä syvää ystävyyttä, samoilla tunnetasoilla oloa ja kaikki joiden kanssa on ystävä se ei ole vähäpätöisempää vaan se on kahden ihmisen ja heidän näköistänsä hyvää ystävyyttä. Unohtamatta toista sukupuolta, niitäkin ystävyys- suhteita hoidan monen ihmisen kanssa ja ne keskustelut on meille tärkeitä.
Odotan innolla, että pääset vierailemaan täällä. Sitten pidetään lystiä ja uskon että ei säästytä kyyneliltäkään. Onneksi ystävyyteen mahtuu molemmat tunteet ja paljon muutakin 🙂
Olen niin iloinen että olen saanut tutustua sinuun.
Tupu, niin minäkin. Ja se meidän tapaamistapa on niin erikoinen ja tärkeä, että ei pääse koskaan unohtumaan!
Voi Kirsti kuinka kauniisti puhutkaan ystävyydestä! Ja niitä totuuksia :), En koe olevani myöhässä lähettäessäni Sinulle Ystävänpäivähalauksen täältä korven keskeltä sinne toiseen ”korpeen”, Ystävänpäivähän on joka päivä, niinkuin totesit, siksi sillä ei varmasti niiiiiiiin suurta merkitystä itselle olekaan, että lähettäisi vimmana ystävänpäiväkortteja juuri tuona päivänä, sillä itse koen, että toisen muistaminen yllättäen, arjen keskellä, tulee sydämestä, ei niinkään markkinatalouden mukanaan tuomasta juhlahumusta…Suurten muutosten keskellä ajatuskin siitä, että jossakin on joku, joka jonakin hetkenä muistaa minua, on kullanarvoinen. Olet sellainen ihanainen monen ihmisen elämässä: riittää vain katsominen johonkin tuotteeseesi saamaan hyvänolon tunteen sydämeen. Pelkästään, kun avaa sivusi, tulee onnellinen kesän tuoksu vastaan, kuulee linnunlaulun soivan korvissa ja rakkaudelliset Elämänaallot kulkevat lävitse. Sinulle voimaannuttavaa kevättä, suloista auringontuoksua ja kevättuulia hiuksiisi….
Kyllikki, tuli ihan ikävä. Tämä viesti lämmitti mieltä ja ne elämänaallot kulkivat lävitse onnellisten kyyneleiden merkeissä. Ystävyyden aallot voi kokea halki ilmojen ja niistä saa voimaa arkielämään taas pitkäksi toviksi. Kiitos, että saamme olla ystäviä <3