Vuoden viimeinen päivä

Siinä se sitten meni taas; vuoden viimeiset tunnit ovat käsillä. Kummaa kiirettä on pitänyt koko ajan. Minun niin piti elää tätä päivää ja huomaan työntäväni tämän blogin kirjoittamista aina vain tuonnemmaksi, sitten kuin minulla on aikaa. Pitää pysähtyä tähän mustavalkoiseen hetkeen ja tehdä se aika juuri nyt.

mustavalkeaa kirstinkammari.fi
Joulukuun viimeisiä valokuvauksia. Värikuvia, mutta vuodenaika tekee ne mustavalkoiseksi

Koko syksy on mennyt tosi nopeasti ja sitä syksyä on riittänyt ihan jouluun asti. Sää on ollut lämmin, vielä jouluaattonakin oli 10 astetta plussan puolella. Kanat olivat aatonaattoon kotona ja sitten vasta siirsimme ne torpan navettaan. Protestiakin on sieltä suunnasta kuultavana. Eivät tykkää yhtään, kun eivät voi juoksennella vapaana. Olemme jo katsoneet ensi kesää varten navetan taakse uutta kesäkanalaa heille. Sinne tulee kiva paikka tipusille.

Syksyn mittaan olemme ahkeroineet kovasti torpalla. Olen saanut ihanan ja valoisan, ikkunoistaan kolmeen ilmansuuntaan olevan työtilan omani näköiseksi. Seinät maalattiin valkoiseksi ja sinne olen kuskannut itselleni kauniita ja rakkaita esineitä inspiraation lähteeksi. Minulle on tärkeää, että myös ympäristö, jossa teen töitä, on kaunis. Tuntuu, että työntekokaan ei tunnu silloin työnteolta. Olen koko aikuisikäni haaveillut tilasta, jossa minulla olisi monta pöytää, joiden ääressä voisin askarrella ja tehdä kaikkea mukavaa. Ruokapöytä on monesti vallattu muuhun tarkoitukseen kuin syömiseen.  Alkaa tämä unelma olla totta nyt. Miten hyvä fiilis minulle syntyy, kun katson huoneeni ovesta sisälle ja näen kaikki ihanuudet siellä minua odottamassa.

kirstinkammari.fi
Työhuoneeni kauneutta
tupa kirstinkammari.fi
Tuvan kotoisutta. Tontutkin istuvat kiltisti penkillä

Tuvankin olemme saaneet hyvälle mallille. Katto ja seinät maalattiin myös täältä. Ja rakennettiin uutta seinääkin raakalaudasta. Sopii tähän ilmapiiriin hyvin. Maalasin myös mäntylipaston, joka ei sopinut tänne ympäristöön lainkaan. Vihertävällä kalkkimaalilla pariin kertaan ja santapaperilla ”iän tuomia kolhuja” pintaan ja lopuksi vahaus. Tämä kalkkimaali olikin hyvä tuttavuus, uskon että muutakin maalattavaa löytyy, kunhan aika antaa myöten. Remontoitavaa riittää seuraavaksi keittiössä ja eteisessä ja vessatiloissa. Mistään ei saa tulla liian hienoa, vaan vähän niin kuin ennen vanhaan. Nurkat eivät muutenkaan ole niin suorassa näissä menneitten aikojen rakennuksissa ja siinä se viehätys varmaan piileekin.

Syksyä työllisti myös tuo Tonttukalenteri, jota päätin alkaa tekemään. Salassa Juhaltakin, joten välillä oli naurussa pitelemistä, kun kehittelin juttuja, mistä voisin kirjoittaa. Oli kuulkaas hauskaa minullakin; aikuinen nainen kuljetti tonttuja milloin minnekin ja otti kuvia. Ois siinä voinu olla selittämistä, jos olisi joku nähnyt. Tontut kertovat tästä meidän ensimmäisestä vuodesta täällä torpan maisemissa. Olen kyllä ihan kiintynyt noihin tonttuihin, mitähän ne meinaavat seuraavaksi tehdä?

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.999454460096320.1073741844.685317101510059&type=3

joulua kirstinkammari.fi
Oskari-tontun joulupuuro ja muut herkut

Joulun vietimme torpalla. Aatonaattona menimme sinne yöksi ja aattoaamuna laitoin riisipuuron porisemaan. Nuoriso oli kutsuttu joulusaunaan ja sen jälkeen riisipuurolle ja sekametelisopalle. Kun tuli luvattua sille Oskari-tontulle se riisipuuro, niin olihan se keitettävä. Koko syksyn olemme käyneet saunomassa torpalla. Kesällä tuunasin saunan eteisen kauniiksi. Siitä ei ole enää jäljellä mitään, mutta tilalle on tullut muuta; villat seiniin ja kattoon ja lämpöeristys on parantunut huomattavasti. Ensi kesänä keksin taas jotakin naisen silmälle kaunista sinne pukuhuoneeseen.

Saunominen kynttilänvalossa ja ihon pinnalla leikkivä höyry tuo lapsuuden mieleen. Kaksivuotiaana olin savusaunassa, joka oli silloin kotimme ainut sauna. Oli pimeää, kynttilän pieni liekki valaisi pesupuuhiamme, äidin varoittava ääni, älä nojaa seinään, kun sieltä tarttuu nokea selkään. Äidin kampa hukkui sinne pimeyteen jonnekin, yritimme sitä haparoiden etsiä. Tämä on varhaisin lapsuusmuistoni. Savusaunan tuoksu ja pehmeä lämpö hivelee vieläkin aistejani. Minusta tässä saunomisessa ja pesuvadeissa pesemisessä on jotakin niin ihanaa; kenties se on juuri se muisto sieltä lapsuudesta, jota haluan kantaa mukanani. Nyt lähden torpalle, Juha meni sinne jo edeltä lämmittämään takkoja ja laittamaan saunaa tulille.

Oikein ihanaa Uutta Vuotta Sinulle 

Toivoo Kirsti

 

 

Samankaltaiset artikkelit

  • Ystävyydelle

      Vuoden jokaisena päivänä on ystävänpäivä, sillä ystäviä tarvitaan vuoden jokaisena päivänä. Minä miellän enemmän tämän ”virallisen” ystävänpäivänkin ystäville, en niinkään rakastaville, mikä taitaa ola sen alkuperäinen tarkoitus tuolla Amerikan maassa. Olen miettinyt omia ystävyyssuhteita viime viikkoina tai oikeastaan viime kesästä asti. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista ystävää; osa on jäänyt pysyvästi elämääni ja osa…

  • MUUTOSTA SELVINNYT

    Nyt ymmärrän,  miksi muuttoa sanotaan yhdeksi suurimmista stressintekijöistä ihmisen elämässä. Se vei kaikki voimat minusta, ihan totaalisesti. Viimeiset viikot olivat yhtä pakkaamista Ilomantsin päässä ja purkamista Ylöjärven päässä. Ja joka välissä tuo 500 km yhteen suuntaan; se tiesi reissuunsa tuhatta kilometriä.  Lisäksi tuo henkinen paine ystävistä luopumisesta. Kaikki turvallinen ja tuttu on ohitse jäänyttä elämää. En…

  • Puoli vuosisataa

    Täytin lokakuun alussa nuo maagiset luvut, 50 vuotta. Ei se mennyt kivuitta ohitse. Edellisen kuukauden olin hyvinkin paljon mietteissäni ja jotenkin kauhuissani. On se aika paljon tuo puoli vuossattaa. Alkaa ilmestyä ryppyjä enemmän ja yhä enemmän, silmät painuvat kuopalle ja leuan alus löystyy ja posketkin valahtavat jonnekin leukaperien kohdalle. Entäs nuo kuumat aallot, tupsahtaa tuon…

  • UUSIEN OVIEN AIKA

    Vanhat ovet ovat jotakin sellaista, mihin katseeni alati pysähtyy. Tai ylipäätänsä ovet. Niistä kuljetaan sisään ja ulos,  morsiamia kannetaan kynnyksen yli, vihassa lähdetään ovet paukkuen vetämään. Onkohan kulkija sipaissut ohimennen ovenpieltä ja talonväki hymy huulilla ottanut tulijan vastaan? Me ihmiset olemme kuin ovia, toisten ovi pysyy visusti kiinni ja toisilla on avoimet ovet ystävien tulla ja mennä….

  • Heiluu ku heinämiäs

    Kesä on ollut työntäyteinen ja vielä on kesää jäljellä. Kerkiää tapahtumaan ja tekemään siis vaikka mitä vielä. Ajatukseni ovat liidelleet tosi korkealla ja lujaa, mutta onneksi kaikki ei jää vain unelmoimisen asteelle. Paljon on tehty. Ystävä kävi tänään torpalla ja sanoi, että on ihana kuunnella, kun puhun, mitä kaikkea suunnittelen ja miten menen niitä unelmia…

  • KEVÄT KEIKKUEN TULEVI

        Sinivuokot ovat puhjenneet kukkaan ja siinä onkin kerrassaan ihmettelemistä. Ei kukkaa sinänsä vaan sitä paljouden määrää, mitä täältä torpan ympäristöstä löytyy. Niitä on ihan joka puolella, isoina mättäinä, metsän pohja loistaa sinisin värein. Olen kotoisin Pohjanmaalta, juuri sieltä  mihin säätiedotuksessa viitataan ”alavilla mailla hallan vaaraa”. Se rajoitti aika paljon kukkien valinnassa. Eikä siellä…

7 Kommenttia

  1. Kiitos lukuelämyksestä. Oli niin kotoista tarinaa … sekametelisoppa … savusauna … ihan kuin lapsuudestani olisit kirjoittanut. Sinulle ja perheellesi oikein ihanaa ja toivorikasta uutta vuotta, kanoille myös munarikasta uutta vuotta!

    1. Kiitos Anna. Nuorempi polvi ei enää näitä asioita ymmärräkään, kun heillä on niin erilaiset lapsuusajan muistot. Onneksi on saanut elää vielä ”vanhaan aikaan”, niin on mitä muistella. Sinulle myös kaikkea hyvää uuteen vuoteen!

  2. Kodikkaita, hienoja hetkijä torpalle. Haaveita unelmoiden totutuviksi….minäkin. Onnellista elämää sinne ja parasta vuotta ikinä toivon vuodesta 2016!

    1. Samoin sinulle Marja! Haaveetkin toteutuvat, joskus vaan eri tahtiin, mitä itse haluaisimme.

  3. Kodikkaita, hienoja hetkijä torpalle. Haaveita unelmoiden toteutuviksi….minäkin unelmoin. Onnellista elämää sinne ja parasta vuotta ikinä toivon vuodesta 2016!

  4. Kyllä on mukava lukea kirjoituksiasi,ne ovat mukavia kivoja ja,ja……….kun on tunnesiteitä sinne torpalle.
    Oma tyttöni oli iloisesti yllättynyt kun Joulupukki toi hänelle Sinun kalenterisi ,se oli oikein mieleinen lahja hänelle.

    Toivotan Torpan viehättävälle tytölle,hymyilevä silmäiselle miehelle ja erityisesti tontuille: Oiken hyvää hyvää uutta vuotta 🎄😍

    1. Kiitos Terttu 🙂 Tulette sitten ensi kesänä käymään ja katsomaan, miltä näyttää paikan päällä. Valokuviin kun saa aina poimittua viehättävät yksityiskohdat. Vielä on paljon tekemistä eikä varmaan mikään olekaan koskaan valmista. Aina löytyy paikattavaa ja korjattavaa 🙂
      Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *