Kirstinkammarin blogi

Takamaan tarinoita


Loading

Vuoden viimeinen päivä

Siinä se sitten meni taas; vuoden viimeiset tunnit ovat käsillä. Kummaa kiirettä on pitänyt koko ajan. Minun niin piti elää tätä päivää ja huomaan työntäväni tämän blogin kirjoittamista aina vain tuonnemmaksi, sitten kuin minulla on aikaa. Pitää pysähtyä tähän mustavalkoiseen hetkeen ja tehdä se aika juuri nyt.

mustavalkeaa kirstinkammari.fi

Joulukuun viimeisiä valokuvauksia. Värikuvia, mutta vuodenaika tekee ne mustavalkoiseksi

Koko syksy on mennyt tosi nopeasti ja sitä syksyä on riittänyt ihan jouluun asti. Sää on ollut lämmin, vielä jouluaattonakin oli 10 astetta plussan puolella. Kanat olivat aatonaattoon kotona ja sitten vasta siirsimme ne torpan navettaan. Protestiakin on sieltä suunnasta kuultavana. Eivät tykkää yhtään, kun eivät voi juoksennella vapaana. Olemme jo katsoneet ensi kesää varten navetan taakse uutta kesäkanalaa heille. Sinne tulee kiva paikka tipusille.

Syksyn mittaan olemme ahkeroineet kovasti torpalla. Olen saanut ihanan ja valoisan, ikkunoistaan kolmeen ilmansuuntaan olevan työtilan omani näköiseksi. Seinät maalattiin valkoiseksi ja sinne olen kuskannut itselleni kauniita ja rakkaita esineitä inspiraation lähteeksi. Minulle on tärkeää, että myös ympäristö, jossa teen töitä, on kaunis. Tuntuu, että työntekokaan ei tunnu silloin työnteolta. Olen koko aikuisikäni haaveillut tilasta, jossa minulla olisi monta pöytää, joiden ääressä voisin askarrella ja tehdä kaikkea mukavaa. Ruokapöytä on monesti vallattu muuhun tarkoitukseen kuin syömiseen.  Alkaa tämä unelma olla totta nyt. Miten hyvä fiilis minulle syntyy, kun katson huoneeni ovesta sisälle ja näen kaikki ihanuudet siellä minua odottamassa.

kirstinkammari.fi

Työhuoneeni kauneutta

tupa kirstinkammari.fi

Tuvan kotoisutta. Tontutkin istuvat kiltisti penkillä

Tuvankin olemme saaneet hyvälle mallille. Katto ja seinät maalattiin myös täältä. Ja rakennettiin uutta seinääkin raakalaudasta. Sopii tähän ilmapiiriin hyvin. Maalasin myös mäntylipaston, joka ei sopinut tänne ympäristöön lainkaan. Vihertävällä kalkkimaalilla pariin kertaan ja santapaperilla “iän tuomia kolhuja” pintaan ja lopuksi vahaus. Tämä kalkkimaali olikin hyvä tuttavuus, uskon että muutakin maalattavaa löytyy, kunhan aika antaa myöten. Remontoitavaa riittää seuraavaksi keittiössä ja eteisessä ja vessatiloissa. Mistään ei saa tulla liian hienoa, vaan vähän niin kuin ennen vanhaan. Nurkat eivät muutenkaan ole niin suorassa näissä menneitten aikojen rakennuksissa ja siinä se viehätys varmaan piileekin.

Syksyä työllisti myös tuo Tonttukalenteri, jota päätin alkaa tekemään. Salassa Juhaltakin, joten välillä oli naurussa pitelemistä, kun kehittelin juttuja, mistä voisin kirjoittaa. Oli kuulkaas hauskaa minullakin; aikuinen nainen kuljetti tonttuja milloin minnekin ja otti kuvia. Ois siinä voinu olla selittämistä, jos olisi joku nähnyt. Tontut kertovat tästä meidän ensimmäisestä vuodesta täällä torpan maisemissa. Olen kyllä ihan kiintynyt noihin tonttuihin, mitähän ne meinaavat seuraavaksi tehdä?

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.999454460096320.1073741844.685317101510059&type=3

joulua kirstinkammari.fi

Oskari-tontun joulupuuro ja muut herkut

Joulun vietimme torpalla. Aatonaattona menimme sinne yöksi ja aattoaamuna laitoin riisipuuron porisemaan. Nuoriso oli kutsuttu joulusaunaan ja sen jälkeen riisipuurolle ja sekametelisopalle. Kun tuli luvattua sille Oskari-tontulle se riisipuuro, niin olihan se keitettävä. Koko syksyn olemme käyneet saunomassa torpalla. Kesällä tuunasin saunan eteisen kauniiksi. Siitä ei ole enää jäljellä mitään, mutta tilalle on tullut muuta; villat seiniin ja kattoon ja lämpöeristys on parantunut huomattavasti. Ensi kesänä keksin taas jotakin naisen silmälle kaunista sinne pukuhuoneeseen.

Saunominen kynttilänvalossa ja ihon pinnalla leikkivä höyry tuo lapsuuden mieleen. Kaksivuotiaana olin savusaunassa, joka oli silloin kotimme ainut sauna. Oli pimeää, kynttilän pieni liekki valaisi pesupuuhiamme, äidin varoittava ääni, älä nojaa seinään, kun sieltä tarttuu nokea selkään. Äidin kampa hukkui sinne pimeyteen jonnekin, yritimme sitä haparoiden etsiä. Tämä on varhaisin lapsuusmuistoni. Savusaunan tuoksu ja pehmeä lämpö hivelee vieläkin aistejani. Minusta tässä saunomisessa ja pesuvadeissa pesemisessä on jotakin niin ihanaa; kenties se on juuri se muisto sieltä lapsuudesta, jota haluan kantaa mukanani. Nyt lähden torpalle, Juha meni sinne jo edeltä lämmittämään takkoja ja laittamaan saunaa tulille.

Oikein ihanaa Uutta Vuotta Sinulle 

Toivoo Kirsti

 

 

7 Comments

  •    Reply

    Kiitos lukuelämyksestä. Oli niin kotoista tarinaa … sekametelisoppa … savusauna … ihan kuin lapsuudestani olisit kirjoittanut. Sinulle ja perheellesi oikein ihanaa ja toivorikasta uutta vuotta, kanoille myös munarikasta uutta vuotta!

    •    Reply

      Kiitos Anna. Nuorempi polvi ei enää näitä asioita ymmärräkään, kun heillä on niin erilaiset lapsuusajan muistot. Onneksi on saanut elää vielä “vanhaan aikaan”, niin on mitä muistella. Sinulle myös kaikkea hyvää uuteen vuoteen!

  •    Reply

    Kodikkaita, hienoja hetkijä torpalle. Haaveita unelmoiden totutuviksi….minäkin. Onnellista elämää sinne ja parasta vuotta ikinä toivon vuodesta 2016!

  •    Reply

    Kodikkaita, hienoja hetkijä torpalle. Haaveita unelmoiden toteutuviksi….minäkin unelmoin. Onnellista elämää sinne ja parasta vuotta ikinä toivon vuodesta 2016!

  •    Reply

    Kyllä on mukava lukea kirjoituksiasi,ne ovat mukavia kivoja ja,ja……….kun on tunnesiteitä sinne torpalle.
    Oma tyttöni oli iloisesti yllättynyt kun Joulupukki toi hänelle Sinun kalenterisi ,se oli oikein mieleinen lahja hänelle.

    Toivotan Torpan viehättävälle tytölle,hymyilevä silmäiselle miehelle ja erityisesti tontuille: Oiken hyvää hyvää uutta vuotta 🎄😍

    •    Reply

      Kiitos Terttu 🙂 Tulette sitten ensi kesänä käymään ja katsomaan, miltä näyttää paikan päällä. Valokuviin kun saa aina poimittua viehättävät yksityiskohdat. Vielä on paljon tekemistä eikä varmaan mikään olekaan koskaan valmista. Aina löytyy paikattavaa ja korjattavaa 🙂
      Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle!

Vastaa käyttäjälle Terttu Heikkilä Cancel Reply