Lähdin varhaisena kesäaamuna kuvaamaan uudella kamerallani. Näin maassa puolikkaan munankuoren ja polvistuin kuvaamaan sitä useammalta kantilta. Kotimatkalla runon sanat alkoivat solua mieleeni. Itkin ja itkin ja itkin. Miten pienestä se on kiinni, etten oman elämäni polkua jatkanut sokeana kulkien. Onneksi silmäni näkivät tuon hauraan munankuoren; se sai minut avautumaan elämälle.
