Pakon sanelema juttu, sitä se on. Juuri ennen juhannusta tuli voimaan uusi laki, joka koski kaikkia nettikauppoja. Pitää olla PERUUTA-painike. Yleensä hoidan asiat hetimiten pois alta, mutta tämä asia jäi roikkumaan ilmaan. Ajattelin, että asia ratkeaisi jotenkin itsestään. Ei se ratkennut; kyllä minun itseni oli tehtävä päätös runokorttien ja nettimyynnin suhteen. Edelliset sivut olivat jo vanhat ja niiden kanssa on ollut ongelmia ainakin kahden viimeisen vuoden aikana, mutta olen kokenut liian työlääksi alkaa kaikki taas alusta. Nyt sivujen uusiminen oli pakko tehdä. Laitetaanko sinne PERUUTA-painike vai tehdäänkö vallan uudet sivut?

Juhannusviikolla minulla oli nettipalaveri Miian kanssa ja kartoitimme tilannettani. Juhannuksen yli mietittyäni, tulin siihen tulokseen, että eteenpäin on mentävä. Haikein mielin luovuin korttikaupastani, joka koki päivänvalon maaliskuussa 2014 ja aloimme suunnittelemaan uusia www-sivuja Elämysvalokuvauksen ympärille. Tätähän minä olen tehnytkin viimeiset vuodet ja kortit ovat olleet pieni bonus siinä ohessa. Lähettelin kuvia ja tekstejä yömyöhään ja eilen saimme sivut valmiiksi. Aluksi olin sitä mieltä, että nämä blogikirjoitukset joutavat pois, mutta kun sitten aloin lukemaan tekstejäni kymmenen vuoden takaa, niin en raaskinutkaan luopua niistä. Antaa niiden roikkua mukana tässä uudessakin sivustossa. Kenties aktivoidun kirjoittamaan enemmänkin. Ei mitään ”kerran kuukaudessa on pakko kirjoittaa”, vaan jos tuntuu siltä, niin antaa tekstin tulla.

Mitäs mieltä olen uusista sivuistani? Niistä tulikin ihan minun näköiset ja oloiset. Etsin netistä yrityksiä summamutikassa ja tutkin, miten muut ovat esitelleet itseään ja yritystään. Yritin tehdä samalla konseptilla ja heti iski ahdistus, en osaa. Hengittelin vähän ja otin kynän ja paperia ja kirjoitin ylös minulle tärkeitä asioita. Ja kas kummaa, siitä se alkoi muodostua. Miia laitteli viestiä, kun kaipaili johonkin kohtaan lisää tietoa. Nyt minulla on uudet sivut, jotka kertovat minusta ja elämysvalokuvauksesta juuri minun toivomallani tavalla.

Yhdeksän vuoden aikana olen rakentanut torpalle oman paratiisini, joka on myös työpaikka, huvikumpu, siirtolapuutarha, museo, kesämökki…