Kirstinkammarin blogi

Takamaan tarinoita


Loading

MUUTOSTA SELVINNYT

Nyt ymmärrän, Kirstinkammari Metsänkeiju

miksi muuttoa sanotaan yhdeksi suurimmista stressintekijöistä ihmisen elämässä. Se vei kaikki voimat minusta, ihan totaalisesti. Viimeiset viikot olivat yhtä pakkaamista Ilomantsin päässä ja purkamista Ylöjärven päässä. Ja joka välissä tuo 500 km yhteen suuntaan; se tiesi reissuunsa tuhatta kilometriä.  Lisäksi tuo henkinen paine ystävistä luopumisesta. Kaikki turvallinen ja tuttu on ohitse jäänyttä elämää. En voi soittaa ystäville, että lähettäiskö valokuvaamaan tai tuutkos kaffille. Hyvästejä jätettiin monen itkun säestyksellä ja moneen kertaan. En etukäteen aavistanut, miten koville se voikaan ottaa.

Viikon verran viimeisen muuttokuorman jälkeen täällä seilattiin yhä pahvilaatikkojen keskellä ja petiin vei vain kapea käytävä. Välillä uuvahdin niin tyystin, että piti mennä pitkäkseen petille keskellä päivää ja itkukin oli herkässä. Tietokonetta ei tullut aukaistua ensimmäisen viikon aikana ollenkaan. Mielessä vähän kalvoi ajatus, että en kerkiä ollenkaan omaa yritystäni ajattelemaan, kun kaikki aika menee tässä järjestelyhommissa. Sääkään ei ollut suosiollinen, kylmää ja vesisadetta jatkuvasti. Ensimmäinen juhannuskin uudessa ympäristössä meni palellessa, parhaimmillaan neljät villasukat jalassa (onneksi on äiti, joka tekee villasukkia), astianpesukone meni rikki, tein talosta savupirtin, kun yritin lämmittää taloa pysyäkseni edes hieman lämpöisenä. Ehkäpä minulla oli kylmä myös siksi, että henkinen napanuora oli vielä Ilomantsissa kiinni.

Kirstinkammari Sadetta pitämässä

Sadesäälläkin voi nauttia voimaantumisesta

Juhannuksen jälkeen tuntui, että nyt kaipaan voimaantumista valokuvauksen muodossa. Sateesta huolimatta pakkasin kameran ja jalustan mukaan ja läksin torpalle. Mieli tyyntyi, kun sain siellä kaikessa hiljaisuudessa antaa aikaa vain itselleni. Minun pitää muistaa, etten kadota itseäni tässä uudessakaan elämässä. Kaikkea kivaa olisi niin paljon tehtävänä tässä uudessa kodissa, mutta välillä minun täytyy antaa aikaa ihan vain itselleni. Vain sillä tavoin jaksan ja pystyn antamaan itsestäni myös muille.
.

Onneksi on kameralle jalusta, mutta kyllä minä kaipaan samanhenkisiä naisia tällaisiin voimaannuttaviin valokuvahetkiin.

Kirstinkammari Koiranputket

Tässä kuvssa minun olisi tehnyt mieli istahtaa koiranputkien keskelle, mutta kaikki oli sateesta niin märkää, että parempi oli pysyä pystyasennossa

Torppa ympäristöineen taitaa olla minun voimapaikkani. Piipahdan siellä useamman kerran viikossa, välillä vain katselen villiintyneiden kasvien hurjaa kasvuintoa Suomen lyhyessä kesässä. Kaikki on otettava irti ja nopeasti. Välillä perkaan puutarhaa ja löydän kukkapenkin kaiken rikkaruohon seasta. Mielikuvitus alkaa laukkaamaan; tästä saisi sitä ja tätä. Haaveilen vaikka mistä, jonakin päivänä tämä on mainio paikka Kirstinkammarin runokahvilalle ja jospa saisin yhteen torpan huoneista itselleni työhuoneen. Välillä tekisin ”sisätöitä” ja ulos mennessä voisi tarttua johonkin projektiin kiinni. Tällainen olisi kivaa, saisi rytmittää omaa päiväänsä oman mielen mukaan.

Kirstinkammari Torpan sauna

Kannoin vanhan oven pöydäksi ja sille pari vanhaa ikkunaa, jotka raahasin Ilomantsista asti tänne. Takana näkyy vanhan navetan puuseinää.

Jotakin voin kuitenkin jo nyt tehdä. Saunaan teki mieli, mutta saunan eteinen on ihan keskeneräiseksi jäänyt. Itse sauna on rakennettu vajaa kymmenen vuotta sitten ja viimeksi siinä lienee saunottu viitisen vuotta takaperin. Jännittyneenä tein tulet kiukaan alle ja lisäsin vettä vesisäiliöön. Pienen savustuksen ja sitkeän yrittämisen jälkeen sain saunan pesän  syttymään ja aloitin siivouksen. Saunasta tuli helposti löylykelpoinen, mutta eteistila vaati hieman kekseliäisyyttä. Tilat on rakennettu vanhan navetan tiloihin ja osana seinää toimii vanhat laudat noilta ajoilta. Kaivelin torpan aittoja ja sain kuin sainkin ihanan tunnelman saunan eteiseen. Sieltä löytyy vaikka mitä kivaa ja kaunista. Ompelen vielä verhot myöhemmin. Mutta näillä pääsen alkuun. Hikisen urakan päätteeksi tein koivusta vastan, laitoin peltivatiin ruusun terälehtiä ja upotin jalkani sinne. Ja löylyt…minkä ihanan voimaantumissaunan sainkaan aikaiseksi. Ja siippa tuli iltapuhteilla vielä saunomaan kanssani. Tätä täytyy saada lisää.

Kirstinkammari Tunnelmointia saunaan mennessä

Ilta-aurinko siivilöityi kauniisti ikkunan läpi. Kyllä näissä tiloissa voi hyvillä mielin käydä saunomaan.

Seuraavaksi taidan raivata saunan ulkopuolta siihen malliin, että siinä voi käydä vilvoittelemassa saunomisen lomassa.

 

Kauniita heinäkuun päiviä toivottelee, Kirsti

5 kommenttia

  •    Reply

    Tämä muutoksen vaihe vie voimia ja antaa voimia. Kiva kun kerrot tunteistasi, ystävä kuulee ja reakoi. Nämä blogit ovat ikäänkuin päiväkirja. Tosin ei niin salainen, mutta samalla tavalla voit vuoden päästä tuolloin jo eri tilanteessa lukea ja huomata, miten asiat etenivät. Lukemisen päälle huokaista ja nähdä kuinka tästäkin selviydyit. Ennenkaikkea ihanaa, kun et ole unohtanut meitä valokuvausharrasteen parissa kanssasi kulkijoita <3 Meilläkin on ikävä <3

    •    Reply

      Hei Hanne <3 Juurikin näin, kiva on seurata sitten myöhemmin omia alkutaipaleita ja tapahtumia täältä blogin puolelta. Saattaa osa unohtua ja siten on hyvä muistutella itselleenkin, millaista se alku oikein oli. Ja pääsee seuraamaan omia polkuja tätäkin kautta 😉 En ole unohtanut ilomantsilaisia ystäviä. Eilen sattui riemastuttava jälleennäkeminen Tampereella torilla parin ystävän kanssa ja täksi illaksi on tulossa vierasta ihan yökylään asti Ilomantsista saakka. Tuntuu mukavalta ajatella myös toisin päin; minuakaan ole unohdettu!

  •    Reply

    Kylläpä Sinua on koeteltu, mutta upeasti olet löytänyt kaiken ihanuuden ja kauneuden alkuvaikeuksien keskeltä. Muutto on todella stressi, mutta tuo lopulta sen kaipaamamme muutoksen elämäämme. Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja pikkuhiljaa, kun huomaa, että niistä vain selviää, ne jatkossa muuttuvatkin haasteiksi. Eli eihän meillä loppupelissään vaikeuksia elämässä olekaan, vain haasteita, joista on selvittävä, paremmin tai huonommin, mutta selvitään kuitenkin. Ja niitä haasteitahan elämä on täynnä, eikä tämä olisi elämää ilman haasteita. Rakkaudellisia ajatuksia sinne torpan tunnelmallisiin nurkkiin, olisi upeaa käydä tuossa jo kuvissakin niin mahtavassa paikassa! Syksy saapuu hiipimällä, yöt ovat pimeitä, mutta tähdet ja kuutamo ja talven revontulet tuovat meille valoa ja iloa elämään, sitten nautitaan kynttilän lämpöisestä liekistä ja siihen mennessä Sinäkin varmaan olet oppinut lämmittämään savustamatta :) Voimaannuttavia hetkiä Sinulle ja Rakkaallesi, Kyllikki

    •    Reply

      Kiitos Kyllikki, olipas ihana kuulla sinun äänesi tämän viestin välityksellä. Ihan kuin tuossa vierellä olisit. Onneksi tuli lämpimät ilmat, niin voi jättää sen uunin lämmityksen sitten syksymmälle. Ilokseni kuulin, että tällä niemomaisella hellalla on vähän paha tapa tupruttaa tunteitaan kesäaikaan; talvisin toimii säyseämmin Joten ehkäpä täälläkin saadaan vielä syksyn viileillä nauttia oikeasta lämmöstä.
      Olet tervetullut vierailemaan täällä päin, kenties jo ensi kesälle saisi majoitustakin torpan nurkkiin järjestettyä. Rengin tupa on melkein kesäasuttavaksi valmis. Piipahdamme sinne usein vain istuksimaan, kiire loppuu siihen, kun saa keinutella kiikkustuolissa ja katsella ympärilleen. Minä niin tykkään näistä nurkista täällä torpalla. Kukkapenkki alkaa näyttämään aivan mahtavan upealta ja kohta kannan sinne kivien päälle kynttilöitä ja istun ja nautin niiden katselemisesta pimenevässä illassa. Kaikki on hyvin juuri nyt.

Jätä kommentti